Väestö muuttuu yhä harmaammaksi, emmekä ole valmiita siihen. Ikääntyminen on universaali kokemus, eikä sen tarvitse riimeillä yksinäisyyden, vammaisuuden ja riippuvuuden kanssa. Nykyään vanhukset, joiden terveys heikkenee, joko vetäytyvät sosiaalisesta elämästä ja jäävät kotiin tai, kun heidän tilansa on heikentynyt entisestään, muuttavat hoitokotiin. Valtava osa vanhuksista ei sovi kumpaankaan näistä vaihtoehdoista, vaikka he tarvitsevat jonkinlaista tukea jokapäiväisessä elämässä - he ovat aktiivisia ja vilkkaita, mutta kamppailevat ikääntymisen kanssa yksin. Vuonna 2018 neljä kymmenestä 65-vuotiaasta tai sitä vanhemmasta naisesta EU:ssa asui yksin, ja noin kymmenesosa ikääntyneistä kärsi asumiskustannuksista. Nykyään yhä useammilla vanhuksilla on todennäköisesti vaikeuksia saada asuntoa. Olen vakuuttunut, että yhteisasuminen on hyvä ratkaisu tähän haasteeseen. Se on eräänlainen yhteistyöhön perustuva asuminen, jossa vanhukset asuvat yhdessä yhteisöllisessä ympäristössä. Edut? Kohtuuhintaiset kustannukset (jaettuna kaikkien asukkaiden kesken), esteetön tila, joka on suunniteltu vanhusten tarpeita silmällä pitäen, saatavilla olevat tukipalvelut (terveydenhuolto, aterianvalmistus, kuljetus), itsenäisyys, yksinäisyyden torjuminen ja viimeisenä muttei vähäisimpänä - keskinäinen tuki ja sosiaalinen vuorovaikutus. Tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen yhteys auttaa eläkeläisiä pysymään terävinä ja onnellisina, mikä parantaa kognitiivista joustavuutta ja mielenterveyttä. Yhteisasumista olisi kehitettävä kiireellisesti EU:n, jäsenvaltioiden tai paikallishallintojen taloudellisella tuella.