Kuvittelen Euroopan unionin, jossa sukupolvien välinen solidaarisuus ei ole vain ihanne vaan elävä todellisuus – jossa vanhusten viisaus, nuorten energia ja työikäisen väestön kokemukset yhdistyvät rakentaakseen selviytymiskykyisen, osallistavan ja kestävän yhteiskunnan. Tulevassa EU:ssa politiikkoja ei suunnitella ainoastaan tämän päivän äänestäjiä vaan myös tulevia sukupolvia varten. Julkiset tilat on suunniteltu saavutettavuuteen ja vuorovaikutukseen eri ikäryhmien välillä, koulutusjärjestelmissä asetetaan etusijalle empatia ja kansalaistoiminta, ja kaikenikäisten ääniä arvostetaan demokraattisissa prosesseissa. Jotta tämä visio toteutuisi, meidän on toimittava nyt. Ensinnäkin meidän on investoitava sukupolvien väliseen vuoropuheluun ja luotava kouluihin, yhteisöihin ja työpaikoille alustoja, joissa kaikenikäiset ihmiset voivat jakaa kokemuksia, ideoita ja haasteita. Toiseksi meidän on asetettava etusijalle kestävät politiikat, joissa otetaan huomioon sekä ihmisiin että maapalloon kohdistuvat pitkän aikavälin vaikutukset – ilmastonmuutokseen, digitaaliseen muutokseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen puuttuminen ennakoinnin avulla. Lopuksi EU:n toimielinten on varmistettava, että nuorilla on paikka pöydässä – ei rahakkeina vaan tasavertaisina kumppaneina tulevaisuuden muovaamisessa. Yhtenäisen ja kukoistavan yhteiskunnan rakentaminen merkitsee ikään perustuvien jakolinjojen hylkäämistä ja sellaisen kulttuurin omaksumista, jossa oppiminen ja vastuu jaetaan sukupolvien kesken. Tänään tekemiämme päätöksiä on ohjattava perinnön periaatteella – ei vain sillä, mitä saavutamme nyt, vaan sillä, mitä jätämme jälkeen. EU:n tulevaisuus riippuu siitä.