Vuoteen 2050 mennessä nuorten (15-29-vuotiaiden) ennustetaan vähenevän, vanhusten +65: n odotetaan nousevan. Museoiden on kuviteltava itsensä uudelleen sukupolvien välisiksi sosiaalisiksi keskuksiksi: elinvoimaiset tilat, joissa vanhemmat ja nuoremmat aikuiset kohtaavat, sitoutuvat ja oppivat toisiltaan ja kehittävät keskinäistä tukea. Museot voivat suunnitella kaupunkisukupolven ohjelmia, joilla luodaan tiloja vuoropuhelulle ja kulttuuriselle sitoutumiselle, edistetään sosiaalista osallisuutta ja yhteisön yhteenkuuluvuutta, edistetään tutkimusta ja koulutusta sekä edistetään terveyshyötyjä (ICOM). Jos museot harkittaisiin uudelleen ISB: ksi vanhoille ja nuorille aikuisille (ei vain lapsille), tämä: 1. parantaa sosiaalista osallisuutta puuttumalla sekä nuorten että ikääntyneiden eristyneisyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen; 2. helpottaa sukupolvien välistä tietämyksen siirtoa, kuten digitaalisia taitoja nuoremmilta vanhuksille ja mentorointia vanhemmilta nuoremmille aikuisille; 3. Otetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat (NEET-nuoret) ja eläkeläiset aktiivisesti mukaan mielekkäisiin tehtäviin. Tällä voisi olla skaalautuvia sosiaalisia vaikutuksia, kuten 1. säästöt terveydenhuollon kustannuksissa; 2. Edistetään NEET-nuorten taitojen ja kykyjen kehittämistä, jotta heitä voidaan auttaa löytämään työpaikka tai kiinnostumaan opinnoista, ja vähennetään näin NEET-astetta. 3. Eläkkeelle jääneiden ottaminen mukaan aktiivisiin tehtäviin taloudellisen paineen vähentämiseksi. 4. Hyödynnetään kumppanuuksia sellaisten kansalaisjärjestöjen ja paikallisten järjestöjen kanssa, jotka jo toimivat tässä tarkoituksessa. 5. Kumppanuudet akateemisten laitosten ja poliittisten päättäjien kanssa hankkeen arvioimiseksi ja tukemiseksi tapaustutkimuksena, joka validoi ehdotuksen EU:n politiikaksi.