Yksi alue, jolla sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta on käsiteltävä kiireellisesti, on ilmastopolitiikka. Ilmastonmuutos on kiireellisin esimerkki siitä, miten lyhyen aikavälin päätöksillä voi olla tuhoisia pitkän aikavälin seurauksia. Nuoret, jotka elävät näiden seurausten kanssa pisimpään, jäävät kuitenkin usein niiden ratkaisemiseen tähtäävien politiikkojen laatimisen ulkopuolelle. Tarvitsemme selkeän muutoksen EU:n ilmastostrategiaan: Pitkän aikavälin vaikutukset on asetettava etusijalle välittömään poliittiseen tai taloudelliseen mukavuuteen nähden. Jokaiseen merkittävään ympäristöpäätökseen olisi sisällyttävä nuorten kuuleminen tavanomaisena käytäntönä, ei poikkeuksena. Sekä kansallisella että EU:n tasolla toimivilla nuorten ilmastoneuvostoilla olisi oltava todellista vaikutusvaltaa, ja niillä olisi oltava äänioikeus tai neuvoa-antava toimivalta asiaankuuluvissa komiteoissa. Lisäksi sukupolvien välistä ilmasto-oikeudenmukaisuutta olisi opetettava kouluissa – ei pelkästään tieteellisenä kysymyksenä vaan kansalaisvelvollisuutena. Vanhemmat sukupolvet olisi sen sijaan otettava mukaan tiedotuskampanjoilla ja sukupolvien välisillä hankkeilla, jotka kokoavat yhteen nuoria ja ikääntyneitä työskentelemään kestävyysaloitteiden parissa omissa yhteisöissään. Jos ilmastonmuutos on kriisi, joka ulottuu sukupolvien yli, vastauksen on oltava rakenteeltaan sukupolvien välinen. Eurooppa voi näyttää tietä osoittamalla, että ympäristövastuu on yhteinen velvollisuus – ja että jokaisella äänellä iästä riippumatta on merkitystä elinkelpoisen tulevaisuuden rakentamisessa.