Kuvittelen EU:n, jossa kaikkien sukupolvien – nuorten, vanhojen ja välisukupolvien – ääniä arvostetaan yhtä lailla yhteisen tulevaisuutemme muovaamisessa. Todella kukoistava yhteiskunta olisi rakenteeltaan sukupolvien välinen: jossa nuoret tuovat innovaatioita ja energiaa, vanhemmat sukupolvet tarjoavat viisautta ja kokemusta, ja keskimmäiset sukupolvet auttavat siltaa molempia maailmoja johtajuuden ja yhteistyön avulla. Mitä nyt pitäisi tapahtua, jotta tämä olisi totta? Kaikkiin tärkeisiin toimintalinjoihin – ilmastosta asumiseen ja digitalisaatioon – olisi sisällyttävä nuorisoneuvostojen, senioriverkostojen ja sukupolvien välisten foorumien viralliset kuulemiset, jotta varmistetaan, että päätökset hyödyttävät kaikkia ikäryhmiä. Koulutuksen ei pitäisi päättyä kouluun. Tarvitsemme vankkoja ohjelmia, jotka auttavat vanhempia aikuisia pysymään sitoutuneina uusiin teknologioihin ja voimaannuttavat nuoria kansalais- ja demokraattisella lukutaidolla. Kaupunkien olisi edistettävä yhteisiä yhteisökeskuksia, joissa sukupolvet voivat tavata, vaihtaa ajatuksia ja luoda suhteita – yhteisasumishankkeista seka-ikäisiin kulttuurikeskuksiin. Ilmasto-oikeudenmukaisuus on pohjimmiltaan sukupolvien välistä. Päätöksissä on otettava huomioon pitkän aikavälin ympäristövaikutukset, ja nuoret on otettava aktiivisesti mukaan kestävyysstrategioihin. Yhtenäinen Eurooppa alkaa yhdistyneistä sukupolvista. Rakennetaan siltoja, ei muureja, ikäryhmien välille ja suunnitellaan politiikkoja, jotka auttavat kaikkia kansalaisia iästä riippumatta edistämään kukoistavaa yhteiskuntaa ja hyötymään siitä.