EU:ssa, jossa sukupolvet yhdistyvät kukoistavan yhteiskunnan puolesta, kaikenikäiset ihmiset elävät nykyään rauhallisessa maailmassa, jossa on kukoistava luonnonympäristö ja sosioekonomiset järjestelmät, jotka antavat heille mahdollisuuden elää parasta elämäänsä – heillä on mahdollisuus koulutukseen, ruokaan ja asumiseen, he voivat käyttää julkista liikennettä ja polkupyöriä päästäkseen määränpäähänsä ja heillä on mahdollisuus saada työpaikkoja, jotka tarjoavat heille riittävän palkan hyvästä elämästä. Työuransa lopussa heillä on eläke, jonka turvin he voivat elää ilman taloudellista stressiä. Sama pätee 50 vuoden kuluttua tästä päivästä, kun nämä nuoret jäävät eläkkeelle ja siirtyvät työpaikoista eläkkeisiin. Sama pätee 50 vuotta myöhemmin, kun heidän lapsenlapsensa seisovat heidän paikallaan. Kaikki tämä edellyttää, että poliittisissa päätöksentekoprosesseissa otetaan huomioon politiikkojen pitkän aikavälin ja monialaiset vaikutukset kaikenikäisiin nykyisiin ja tuleviin sukupolviin. Tätä varten EU:n on käytettävä välineitä ja menetelmiä, kuten strategista ennakointia ja yhdennettyjä malleja, pidemmän aikavälin tarkastelua varten. Siilot on kurottava umpeen politiikan alojen välillä, ja tavallisia ei-asiantuntijoita, erityisesti nuoria, jotka toimivat sijaisina vielä syntymättömille sukupolville, on kuultava, jotta he tietävät tarpeensa, pelkonsa ja toiveensa nykypäivän ja tulevaisuuden maailmaa kohtaan. Tämän sitoutumisen on oltava merkityksellistä, ja sillä on oltava todellista vaikutusta politiikkaan. Esimerkkejä tuleville sukupolville tarkoitetuista instituutioista ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta eri puolilta maailmaa voivat toimia esimerkkeinä, joista EU voi ottaa oppia ja joiden varaan se voi rakentaa.