EU:ssa on meneillään merkittävä yksityisomistuksen muutos, joka johtuu väestön ikääntymisestä: 450 000 yritystä vaihtaa omistajaa vuosittain, mikä uhkaa jatkuvuutta kolmanneksessa tapauksista. Ilman selkeitä sukupolvenvaihdosstrategioita monet perheyritykset ovat vaarassa joutua lopettamaan toimintansa. Rahoitusalan ostajat, kuten pääomasijoitusyhtiöt, asettavat usein lyhyen aikavälin voitot etusijalle pitkän aikavälin kestävyyteen nähden, mikä johtaa arvon louhintaan, heikentyneisiin yrityksiin ja paikallisten veropohjien rapautumiseen. Aggressiiviset hankinnat voivat johtaa tuotannon siirtämiseen matalapalkka-alueille, kun taas ulkomaiset yritysostot voivat siirtää teollis- ja tekijänoikeuksia ja lahjakkuuksia EU:n ulkopuolelle. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi jotkut omistajat ovat siirtymässä työntekijöiden omistajuuteen, joka sisällyttää sosiaalisen vastuun yrityksiin. Tutkimukset osoittavat, että työntekijöiden omistamilla yrityksillä on suurempi tuottavuus, suurempi joustavuus ja pienempi liikevaihto. EU:lta puuttuu kuitenkin lainsäädännöllinen ja institutionaalinen tuki tällaisille siirtymille. Maat, kuten Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Kanada, ovat hyväksyneet työntekijöiden osakeomistussuunnitelmia (ESOP), joiden avulla työntekijät voivat kollektiivisesti ostaa osakkeita ilman henkilökohtaisia investointeja valtion tukemien rahoitusmekanismien tuella. Yhdysvalloissa 10 prosenttia yksityisestä työvoimasta työskentelee ESOP-yrityksissä, joista monet on luotu vastaamaan peräkkäisiin haasteisiin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa työntekijöiden yritysostoista on tullut toiseksi suosituin seuraajaratkaisu. Slovenia on ottamassa käyttöön ESOP-mallin EU:ssa, mutta laajentaminen on mahdollista vain riittävien rahoitusvälineiden ja EU:n tason edunvalvonnan avulla.