Uskon vahvasti, että kunnioitus ja yleensä ihmisen kasvatus rakentuu varhaislapsuudessa. Lapsi on kuin pesusieni, joka imee kaiken itseensä. Jos hän kuulee loukkauksen, hän toistaa sen ja huonossa tapauksessa muistaa sen ymmärtämättä sen merkityksen, vastaavasti, jos hän todistaa hyvän teon, niin lapsi muistaa sen ja todennäköisesti yrittää toistaa sen. Tässä tapauksessa perheympäristö ja huomio, jonka hän kiinnittää lapseensa, on äärimmäisen tärkeää henkilön kasvulle koulutettuna ja kunnioittavana henkilönä. Uskon, että oppilaitokset yhdessä vanhempien kanssa ovat tehokkain väline, joka voi estää nuoria poikkeamasta oikealta polulta. Nuoren ihmisen silmien kautta olen nähnyt yleistä epäkunnioitusta, joka kohdistuu sekä ikätovereihini että ikääntyneisiin ihmisiin. Lähes kaikki ne, jotka jollain tavalla loukkaavat muiden ihmisarvoa, eivät saaneet tarvittavaa huomiota vanhemmiltaan. Olen aina kiinnittänyt huomiota tähän, kun tulin väitöskirjaan, että useimmissa tapauksissa vihaa toista henkilöä kohtaan tämä on ongelma. Sekä perheille että oppilaitoksille on suunnattu monia politiikkoja, jotka koskevat lasten yksilöllistä huomioon ottamista, mutta ehkä jos vanhempien ja opettajien välillä järjestetään säännöllisempiä kuulemisia, molemmat osapuolet voivat koordinoida toimiaan ja ratkaista ongelman, joka ei tietenkään aina johdu heistä.