Voimassa olevat Maastrichtin kriteerit (enintään 60 prosentin julkisen talouden velkasuhde ja 3 prosentin vuotuinen julkisen talouden alijäämä) on asetettu mielivaltaisesti, niillä ei ole taloudellisia perusteita, niillä ei ole tieteellistä perustaa ja ne estävät viranomaisia investoimasta tulevaisuuteen. Nämä EU:n säännöt ovat nykyaikaisen ja kriisinkestävän talouspolitiikan esteenä, minkä vuoksi ne on poistettava korvaamatta niitä. Kuvittele, että yksityishenkilöt saavat lainata vain 60 prosenttia vuosituloistaan - kukaan ei pitäisi tätä järkevänä sääntönä. Taloudessa jonkun on aina mentävä velkaan, jotta muut voivat säästää. Kaikkien ylijäämien summa vastaa aina täsmälleen kaikkien alijäämien summaa. Jos valtio säästää, yritykset tai kotitaloudet joutuvat velkaantumaan, mutta ne eivät useinkaan halua tai voi tehdä niin. Seurauksena on kysynnän väheneminen, investointien väheneminen ja työttömyyden kasvu. Juuri nyt valtion olisi investoitava koulutukseen, kotouttamiseen, terveydenhuoltoon, hoitoon, ympäristöön ja infrastruktuuriin. Sen sijaan joudumme poliittisten sääntöjen aiheuttamaan keinotekoiseen kriisiin, koska olemme vakuuttuneita siitä, että säästäminen on ratkaisu. Mutta se on juuri päinvastoin! Valtio, joka ei investoi, uhkaa jälleen vaurauden heikkenemistä. Tämä ei ole vastuullista, vaan taloudellisesti huolimatonta.