Jos ilmastonmuutos saa meidät laatimaan sukupolvien välisen tasa-arvostrategian ja siten järjestämään kuulemisia osallistavan demokratian logiikan mukaisesti, meidän on varmistettava, että vastaamme kiireelliseen tilanteeseen ja ryhdymme sen vuoksi toimiin (Madridin COP-kokouksen pääsana). Sukupolvien välinen strategia edellyttää luottamuksen rakentamista nuorempien ja edistyneempien sukupolvien välillä, jotta vältetään epäluottamuksen ja vahingollisen jakautumisen riski. Tämä voidaan tehdä hyvin yksinkertaisesti alueilla yhdistämällä konkreettisissa hankkeissa yhtäältä vanhojen taidot, heidän kokemuksensa, taitotietonsa ja toisaalta uusien sukupolvien taidot, heidän energiansa ja digitaalinen ketteryytensä. Yhdessä paikallisviranomaisten ja oppilaitosten kanssa ne voivat luoda ja hallinnoida hankkeita, jotka edistävät alueellista selviytymiskykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Jotkin näistä hankkeista voidaan integroida akateemiseen uraan ja toiset siviiliturvallisuusjärjestelmiin. Esimerkiksi Ranskassa kansalaispalvelu voisi olla avoin kaikille sukupolville, ja iäkkäät kansalaiset voisivat hallinnoida sitä vapaaehtoisesti. Toimivaltaiset julkiset yksiköt toteavat, että niiden aineelliset resurssit ja henkilöresurssit ovat rajalliset. Työssäkäyvien ikääntyneiden ikäryhmä edustaa kuitenkin yhteiskunnassamme noin 10:tä prosenttia väestöstä. Useimmat ovat käytettävissä ja innokkaita palvelemaan.